Hiljaa virtaa joki,
kuin unohdettu laulu,
sen pinta peilaa taivaan
ja kantaa menneet vuodet mukanaan.
Rannat kuuntelevat äänetöntä kulkua,
ruoho taipuu sen hiljaiseen tahtiin,
ja kivet sen pohjalla
ovat muistoja, joihin vesi tarttuu yhä uudelleen.
Kalpea kuu heijastuu sen syliin,
tähtien tuike hiipii aaltojen lomaan,
ja yön hiljaisuudessa
joki kertoo tarinaa vain sille, joka pysähtyy.
Hiljaa virtaa joki,
eikä se koskaan kysy minne,
sillä sen salaisuus on liikkeessä,
jatkuvassa matkassa kohti tuntematonta.